Noniin, tästä se lähtee...

Ensimmäinen pelottava postaus, jotta korkataan blogi lopullisesti auki. Eikö kaikki jutut yleensä aloiteta hauskalla tavalla, jotta muiden lukijoiden kiinnostus heräisi? Yritetään parasta ja aloitetaan nyt vaikka Sinkkuelämää- sarjasta. Olemme pitäneet katselu-maratonia melkein koko viikonlopun ajan ja ahkeruutemme (laiskuutemme) ansiosta olemme päässeet viidenteen tuotantokauteen. On oikeastaan aika mukavaa katsella niin kauniiden naisten "elämää" New Yorkissa. Itselleni (S) tulee ainakin sellainen tunne jakson loputtua, että haluaisin lähteä viettämään iltaa ykköset yllä kavereiden kanssa. Joiden näkemisestä on kulunutkin turhan pitkä aika. Nyyh. Onneksi tämä erhe korjaantuu parin viikon kuluttua grillauksen ja maailmanparannuksen merkeissä.

Vaikka viikonloppu onkin sujunut melko taisaisissa ja rauhallisissa merkeissä, ehdimme silti käymään eräässä sambatapahtumassa pienellä paikkakunnalla. En oikein tiennyt mitä olisin pukenut ylleni, mutta päädyin lopulta seuraavaan asuun:

Ja nyt vasta tajusin, kuinka melkein koko asuni koostuu Seppälän valikoimista. :D
Hattu, takki, paita ja laukku ovat Seppälästä. Ainoat jotka eivät ole ovat legginssit ja kengät, jotka ovat löytäneet tiensä kaappiini Halpa-hallista ja paikallisesta kenkäkaupasta. Mietin itsekseni, kuinka moni häpeää ostaa vaatteensa ketjuilta ja halpamyynneistä? Ei siinä mitään jos itse tietää asian, mutta kehtaako sitä kertoa kavereilleen jos tämä sattuu kehaisemaan vaatteistasi. Onko kellään teistä sitä ongelmaa? Onko sillä toisaalta väliä, jos näyttää mielestään hyvältä ja vaatteet tuntuvat mukavilta? Halvan hinnan luulisi vain olevan plussaa.

Näihin mietteisiin tänään. Seuraavalla kerralla taas jotain uutta.
- S.