Ei oo viime aikoina ollu oikeen kiinnostusta kirjottaa mitää postauksia. Tää on tuntunu niin pakkopullalta ja turhalta. Tuntuu, että mulla ei oo ikinä mitään asiaa ja mitä mä sitte tänne turhaa tuun turiseen ja alottaan taas, että en oo vähään aikaan kirjotellu -löpinöitäni. Ja siltikään mulla ei oo mitään asiaa. Ollaan Suskin kans puhuttu pariki kertaa, että pitäiskö muuttaa blogin sisältöö jotenki, mutta aina se on puheeks jääny. Musta useimmiten tuntuu, että ois vaa parempi poistaa koko blogi, ku ei tunnu asiaa riittävän, eikä kyllä kiinnostustakaan. Mutta nyt ku kirjottelen niin tää on ihan mukavaa. Tää olis varmaa vielä mukavempaa, jos meillä olis enemmän lukijoita. Juuri tää pieni lukijämääräkin tekee koko hommasta turhan tuntusta. Saa nyt nähä mitä tehään tälle blogille, mutta luulen, että tää pysyy koossa. Silti ei kannata odottaa postauksia liian tiuhaan tahtiin. Kirjotten ainaki itte silloin ku vaan viittin tai on jotain tärkeetäki asiaa. Mitä kyllä luulen, että aika harvoin tulee olemaan.. :D
Viime aikoina oon innostunu kuvailemaan tosi paljon! Kaikki varjot ja aurinko/valoisat kuvat on nii kauniita, että niistä oon tosi innoissani. Pelkään, että mun kone sanoo viä poks, ku siitä loppuu tila, ku se on täynnä kuvia.
Joku, joka on unohtanut kaikki ongelmat,
nainen, jolla on rohkeutta
Joku, joka ymmärtää mitä tuntee
vaikka puhuu ilman sanoja
Joku, jonka näkee, kun sulkee silmänsä,
enkelinä yläpuolella
Joku, joka auttaa yhtä
lentämään, kun on unohtanut
Rakastunut tunteitta tai naurua äänettä
Elämä ilman värejä, sitä et sinä ole
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti